Kaikki on vinksin vonksin

Kaikki on vinksin vonksin Muuttoa ja remonttia uudessa kodissa Kaipiaisissa. Seitsemän hengen perheemme on kutistunut lasten lähdettyä maailmalle. Mistä raaskimme luopua?

Talo sen sijaan ei ole kutistunut....Asumme kahden 180m2:n kodissa (Hiisiön Huvikumpu), ja tilaa on meille aivan liikaa! Olemme hankkineet pienemmän talon, 40m2, Kaipiaisista. Meillä on vuosi aikaa remontoida uusi koti ja saattaa vanha koti myyntikuntoon. Mukaan uuteen kotiin lähtee vain murto-osa tavaroista. MIten remontti etenee? Siitä kerron Kaikki on vinksin vonksin-sivulla. Mukana touhuissa m

inä ja mun mies, Henri Savolainen, sekä nelijalkaiset ystävämme Nokko, Mimmi, Pinni, Ramada ja Pörrö. Pörrö sanoo miau, muut haukkuvat (ihan liikaa!).

Saunailta. Kynttilät ja lyhdyt on sytytetty valaisemaan keväistä hämärää. Talven selkä taitaa vihdoin taittua! ☀️
09/03/2018

Saunailta. Kynttilät ja lyhdyt on sytytetty valaisemaan keväistä hämärää. Talven selkä taitaa vihdoin taittua! ☀️

Lopuksi vielä muutama tunnelmakuva Ylätalon olohuoneesta 31.8.2017  😊 Heippa kesä, huomenna alkaa syksy, ainakin kalente...
31/08/2017

Lopuksi vielä muutama tunnelmakuva Ylätalon olohuoneesta 31.8.2017 😊 Heippa kesä, huomenna alkaa syksy, ainakin kalenterin mukaan.

Viljelyksiä, satoa 😊
31/08/2017

Viljelyksiä, satoa 😊

31/08/2017
Aitaa, rimat vaan silmissä vilisevät 😉
31/08/2017

Aitaa, rimat vaan silmissä vilisevät 😉

31/08/2017

Sateinen ja kolea kesä on vaikuttanut remonttiin monin tavoin. Olin suunnitellut kesäksi vaikka mitä maalausurakoita. Alatalon ikkunat oli tarkoitus kunnostaa, samoin olohuoneen kirjahyllyn ovet. Toivotaan pitkää lämpöjaksoa syksyyn, että saisin ainakin Alatalon ulkoikkunat peruskorjattua. Pysyisi talvella lämpökin paremmin tuvassa.

Aidan kunnostus- ja maalausurakan saimme lopulta tehtyä elokuussa, vaikkei lupaavasti alkanut poutajakso kestänytkään urakan loppuun saakka. Päätimme käyttää aidassa niin paljon kuin suinkin alkuperäistä ja olemassaolevaa materiaalia, osin budjetin takia, ja osin ihan ekologisin perustein. Suurin osa aitarimoista olikin ihan kovaa puuta, samoin aitatolpat. Sen sijaan aidan poikittaiset tukilaudat (vai miksi niitä sanotaan...?) olivat kaikki läpilahoja. Vanhat poikkipuut oli tehty kakkosnelosesta, m***a Henri oli sitä mieltä, että kunnon lauta riittää. Olin aluksi hieman epäilevä, sillä jo ilman rimoja koko aidan runko näytti kiemurtelevan kuin serpentiini! Henri kuitenkin teki muutamia tukitoimenpiteitä, löi esim. kiiloja aitatolppien juureen ja laittoi vinotukia pihan puolelle. Aita suoristui silmissä!

Aitarimoja oli lähemmäs kaksisataa. Jokainen niistä kulki käsiemme läpi useamman kerran. Ensimmäisen kerran, kun irroitimme riman vanhasta rungosta. Toisen kerran, kun irroitin rimasta vanhat naulat. Kolmannen kerran kun teräsharjalla ja raapalla irrotin rimasta vanhaa maalia, jäkälää, sammalta ja likaa. Neljännen kerran maalatessa ja viidennen kerran, kun rima lopulta naulattiin uuteen runkoon. Moneen kertaan manasin, että olisi ollut paljon helpompaa ostaa uutta rimalautaa.. varmasti jollakin tavalla olisikin ollut, m***a kyllä se itsetyytyväinen olo aidan valmistuttua voitti kaiken harmituksen. Olo oli kuin suurellakin sankarilla :)

Kylmä kesä on aiheuttanut ongelmia myös lavakaulusviljelyksilläni. Salaatti, pinaatti ja perunat kasvoivat oikein hyvin, yrtit samoin, m***a pavut, tomaatit ja kurpitsat kärsivät. Pavut eivät itäneet ollenkaan! Kylvin niitä pariinkin paikkaan, m***a yli kahdestakymmenestä siemenestä iti vain kaksi, ja nekin kokivat alle puolimetrisinä hukkumiskuoleman. Osan köynnöspavun siemenistä esikasvatin, ja istutin vanhaan rautapataan, johon laitoin kunnon kerroksen soraa pohjalle. Satoi kuitenkin niin, että ne kaksi itänyttä papua uivat padassa, joka siis täyttyi ääriään myöten vedellä, kun satoi. Ja satoi. Ja taas satoi.

Kurpitsat lähtivät hyvin kasvuun, sekä kesäkurpitsa että tavallinen "pikkelssikurpitsa". Kukkiakin ilmestyi, m***a ne vaan tippuivat jossain vaiheessa pois. Luin jostakin, että kylmällä ilmalla kehittyy pelkästään joko hede- tai emikukkia, en nyt muista kumpia, eli pölytystä ei tapahdu. Elokuun puolenvälin jälkeen molempiin kurpitsoihin ilmestyi kuitenkin muutama alku! Voi sitä riemun määrää!! Kesäkurpitsoita tulee kolme, suurin niistä on jo kymmensenttinen. Tavallisia kurpitsoita tulee kaksi, molemmat ovat tällä hetkellä ehkä kaksi-kolme senttiä halkaisijaltaan. Toivottavasti ehtivät vielä hieman kasvaa, odotellaan niidenkin suhteen lämmintä syksyä.

Kesän aitaprojekti 😊
18/08/2017

Kesän aitaprojekti 😊

Kuvapäivitystä :)
19/07/2017

Kuvapäivitystä :)

17/06/2017

Mia pyysi aikanaan jakamaan tän joka päivä :) Jos nyt kerran vuodessa ainakin

Shared with Dropbox

Pihahommia, vihdoinkin!!
17/05/2017

Pihahommia, vihdoinkin!!

Uudet makuuhuoneen tapetit tulivat kotiin! Jokohan ensi viikolla ehtisin tapetoimaan 😊 Tykkään!!
11/05/2017

Uudet makuuhuoneen tapetit tulivat kotiin! Jokohan ensi viikolla ehtisin tapetoimaan 😊 Tykkään!!

26/04/2017

Kevät on kurjasta säästä huolimatta sytyttänyt puutarhaihmisessä sen kuumeen, minkä se joka ikinen vuosi sytyttää. Olen tuntikausia selaillut sekä paperisia että "sähköisiä" kasviluetteloita, piirrellyt suunnitelmia ja kirjoittanut listoja. Olen tuntenut aika ristiriitaisia tunteita, innostuksen lisäksi haikeaa kaipausta.

Tuomelan puutarha jyhkeine satavuotisine vaahteroineen ja omenapuineen on valtava innoituksen lähde! Kaunis - m***a myös aika tylsä.. Puistomainen. Aivan päinvastainen siihen lumottuun puutarhaan verrattuna, jonka loimme kynnöspeltoon ja nokkospusikkoon Hiisiöön. Tahdon nyt kaikki ja heti tähän valmiiksi!- tyyppisenä ihmisenä kaipaan tämän laajan nurmikentän lisäksi salaisia käytäviä, hämyisiä istuskelupaikkoja, aurinkoisia lekottelupaikkoja, yrttimaita, keinuja, terasseja - kaikkea, mitä kolmenkymmenen vuoden aikana ehdimme Hiisiöön luoda ja rakentaa. Innoissani aloitan rakentamisen täälläkin, m***a maankääntämisestä ja kivien kantamisesta väsynyt kroppani toimii hitaammin, eikä jaksa ihan kaikkea. Silti haluan ihan kaiken...ja nyt ja heti!

Oikeastaan haluaisin luoda tänne Tuomelaan saman, minkä loimme Lehtolaan Hiisiöön. Valitettavasti se ei ole mahdollista. Lehtolassa maaperä oli hedelmällistä multamaata, sopivasti savea ja hiekkaa multakerroksen alla. Tontilla oli myös muutama lähde. Pienilmasto oli ainutlaatuinen! Kaikki kasvoi ja kukoisti, liiankin kanssa. Tuomelan piha ja puutarha on hiekkamaata. multakerros nurmikollakin on vain joitakin kymmeniä, tai vain kymmenen senttiä syvä. Taloon tulee kaupungin vesi, ja pihassa olevassa kaivossa on vesi neljäntoista metrin syvyydessä! Viime syksynä, kun vihdoin saimme asennettua kaivoon pumpun saunavesiä varten, nostimme sieltä vettä muutamia saavillisia..

Haasteita siis riittää. Suurin haaste taitaa taas kerran olla oma asenteeni. Haluaisin kopioida Hiisiön puutarhan tänne Kaipiaisiin, m***a se ei ole mahdollista. Aikaakaan ei ole ainakaan kolmeakymmentä vuotta, eikä voimia, kuten joskus kolmekymmentä vuotta sitten :)

Kaduttaako? Ei todellakaan! Elämä menee eteenpäin :) Hiisiössä on nyt parhaat mahdolliset jatkajat siihen työhön, jonka jatkajia mekin aikamme olimme. Meille työtä oli pihassa ja talossakin jo liikaa. Täällä tyydymme siihen, mitä meillä jo on (paljon!!!), ja rakennamme pikkuhiljaa sitä, mistä unelmoimme. Ja siitä olemme iloisia ja kiitollisia, joka hetki!

Osoite

Lopotinkuja
Kaipiainen

Nettisivu

Hälytykset

Tiedä ensimmäisenä ja anna meille oikeus lähettää sinulle sähköpostitse uutisia ja promootioita Kaikki on vinksin vonksin :ltä. Sähköpostiosoitettasi ei käytetä muihin tarkoituksiin, ja voit perua milloin tahansa.

Ota Yhteyttä Yritys

Lähetä viesti Kaikki on vinksin vonksin :lle:

Jaa