30/09/2026
🫶 Kun pelkkä asunto ei riitä – asumisen tuki on asunnottomuustyön ydin 🫶
Asunnottomuustyössä puhutaan paljon asunnoista. Tarvitaan koteja, kohtuuhintaista asumista ja ratkaisuja asunnottomuuden ennaltaehkäisyyn. M***a yhtä tärkeä kysymys on se, mitä tapahtuu sen jälkeen, kun asunto löytyy.
Tätä kysymystä tarkasteltiin tänään Vapautuvien asumisen tuen verkoston eli VAT-verkoston syksyn ensimmäisessä webinaarissa. ”Kun pelkkä asunto ei riitä – miksi asumisen tuki on asunnottomuustyön ydin?” -webinaarissa tarkasteltiin asunnottomuuden taustatekijöitä, asumisen tuen tarpeita ja palveluita sekä erityisesti vankeudesta vapautuvien, naisten ja nuorten asemaa.
Aihe on juuri nyt erityisen ajankohtainen. Suomessa yksinelävien asunnottomien määrä kasvoi vuonna 2025 peräti 20 prosenttia edellisvuodesta. Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen VARKE tilastossa oli 4 579 yksinelävää asunnotonta, joista pitkäaikaisasunnottomia oli 1 306. Asunnottomuus oli kasvanut jo toisena peräkkäisenä vuonna sen jälkeen, kun määrä oli vähentynyt yli kymmenen vuoden ajan vuoteen 2023 asti.
Myös erityisryhmien tilanteessa näkyy vahva tuen tarve. Vuonna 2025 asunnottomista yli tuhat oli naisia ja noin 760 nuoria. Naisten osuus yksinelävistä asunnottomista oli 22 prosenttia ja nuorten 17 prosenttia.
🫶 Asunnottomuus ei synny yhdestä syystä
Webinaarin avauksessa Hanna-Riikka Helmiranta nosti esiin päivän kokonaisuuden, jossa asunnottomuutta lähestyttiin eri näkökulmista. Keskeinen ajatus kulki läpi koko päivän: asunnottomuus ei ole vain asunnon puuttumista, eikä sen ratkaiseminen siksi onnistu yhdellä toimenpiteellä.
RADAR-tutkimushankkeen tutkija Elisabetta Leni tarkasteli puheenvuorossaan asunnottomuutta ja asumisen vakautta. Y-Säätiön ja Turun yliopiston RADAR-hankkeessa hyödynnetään laajoja rekisteriaineistoja, jotta asunnottomuudesta ja ihmisten asumis-, palvelu- ja etuuspoluista saataisiin nykyistä tarkempi kuva. Tutkimuksessa tarkastellaan myös Asunto ensin -mallin kustannusvaikutuksia Helsingissä ja Espoossa.
Tutkimuksen lähtökohta on tärkeä myös käytännön työn kannalta: asunnottomuuteen johtavat polut ovat erilaisia, ja palveluiden sekä etuuksien merkitys ihmisen siirtymisessä asunnottomuudesta pysyvään asumiseen voi olla ratkaiseva. Siksi pelkkien asuntojen määrän lisäksi on tärkeää ymmärtää, millaista tukea ihmiset tarvitsevat ennen asuntoa, sen saamisen hetkellä ja asumisen aikana.
Suomessa Asunto ensin -periaatteen keskeinen ajatus on, että asuntoa ei tarvitse ansaita elämäntapaa muuttamalla. Asuminen muodostaa perustan, jonka päälle muita ongelmia ja elämäntilannetta voidaan alkaa ratkaista. Valtioneuvoston selvityksissä on korostettu samalla matalan kynnyksen, moniammatillisen tuen ja kunnioittavan kohtaamisen merkitystä.
🫶 Naisen asunnottomuus voi jäädä näkymättömäksi
Amanda Johanssonin puheenvuoro toi päivään sukupuolinäkökulman. Rikostaustaisilla, päihteitä käyttävillä ja asunnottomuutta kokevilla naisilla voi olla samanaikaisesti monia tuen tarpeita, minkä vuoksi pelkkä asumisratkaisu ei välttämättä tavoita koko tilannetta.
Naisten asunnottomuudessa korostuu myös piiloasunnottomuus. Y-Säätiön julkaisemassa naisten kokemuksia käsittelevässä tutkimuksessa piiloasunnottomuus näyttäytyi naisille tyypillisenä asunnottomuuden muotona. Asunnottomuutta voidaan peittää esimerkiksi siirtymällä majapaikasta toiseen tai turvautumalla tuttavien ja läheisten asuntoihin. Samalla palveluihin hakeutumista voivat vaikeuttaa häpeä, pelko, aiemmat huonot kokemukset ja turvallisen matalan kynnyksen palvelupaikan puuttuminen.
Tämä muistuttaa siitä, että tilastot eivät aina kerro koko kuvaa. Ihminen voi olla ilman omaa kotia pitkäänkin ilman, että hän näkyy palvelujärjestelmässä yksiselitteisesti asunnottomana.
Sukupuolella voi olla merkitystä myös siinä, millaista turvaa asumisen pitäisi tarjota. Kun taustalla on esimerkiksi väkivaltaa, rikoksia tai päihteitä, asumisen turvallisuus, palveluihin kiinnittyminen ja luottamuksen rakentuminen ovat olennainen osa kokonaisuutta.
🫶 Nuoren asumispolku ei saa katketa siirtymävaiheessa
Vilma Kinnusen puheenvuoro käsitteli jälkihuoltonuorten asunnottomuuden kierteen katkaisemista. Nuoren siirtyminen lastensuojelun sijaishuollosta jälkihuoltoon ja siitä itsenäiseen asumiseen on vaihe, jossa tuen jatkuvuudella on suuri merkitys.
Tuore Turun yliopiston tutkimus jälkihuoltonuorten asumispoluista nostaa esiin juuri palvelujärjestelmän jatkuvuuden ja nuoren oman kokemuksen merkityksen. Tutkimuksen mukaan erityisen kriittinen vaihe on siirtyminen sijaishuollosta jälkihuoltoon. Yksilöllinen ja jatkuva tuki sekä luottamuksellinen suhde työntekijöihin voivat vaikuttaa siihen, miten nuoren asumispolku jatkuu.
Myös nuorten asunnottomuuden verkoston suosituksissa korostetaan pysyvän ja turvallisen kodin merkitystä sekä riittävien palvelujen ja tuen turvaamista. Vuoden 2025 suosituksissa nostetaan esiin nuorten asumisen moninaisuus ja erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien nuorten tarpeet.
Vuonna 2025 Suomessa oli noin 760 nuorta yksinelävää asunnotonta. Määrä kertoo siitä, että nuorten asumisen turvaamiseen tarvitaan sekä ennaltaehkäisyä että nopeasti saatavaa tukea silloin, kun asuminen alkaa horjua.
🫶 Vapautuminen alkaa jo vankilassa
Iltapäivän ohjelmassa siirryttiin vankilasta vapautuvien asumisen kysymyksiin. Helsingin vankilan erityisohjaaja Stiina Ahon puheenvuoro käsitteli vapautumisen valmistelua ja asunnon hankkimista suljetusta vankilasta.
Rikosseuraamuslaitoksen mukaan vapautumisen suunnittelu alkaa palvelutarpeiden ja selviytymisedellytysten arvioinnista. Valmistelussa tehdään suostumuksella yhteistyötä muun muassa sosiaali-, terveys-, päihde-, asunto- ja työvoimapalvelujen kanssa. Asumiseen liittyvät asiat ovat siten olennainen osa vapautumisen valmistelua.
Vankilassa tehtävässä työssä asunto ei ole irrallinen kysymys. Sosiaalityöntekijät ja sosiaalityön erityisohjaajat auttavat vankeja myös siviilissä odottavien asioiden, kuten asumisen, järjestämisessä ja osallistuvat sosiaalisen tilanteen valmisteluun vapautumista varten.
RETS-kotien tuettua asumista käsittelevässä tuoreessa selvityksessä kuvataan vankilasta vapautuvien monimutkaisia elämäntilanteita ja asumisen merkitystä. Selvityksessä korostuu ajatus siitä, että asumisen jatkuvuus, konkreettinen tuki ja tieto tuen jatkumisesta voivat vahvistaa vapautuvan ihmisen turvallisuuden tunnetta ja luottamusta omaan tulevaisuuteensa.
Siksi vapautumispäivää ei pitäisi ajatella yksittäisenä päivänä, jolloin ihminen astuu portista ulos. Asumisen näkökulmasta vapautuminen on prosessi, joka alkaa jo vankeusaikana ja jatkuu pitkälle vapautumisen jälkeen.
🫶 Hietsu näyttää asunnottomuuden arjen
Sanna Väisäsen puheenvuoro toi webinaariin näkökulman Hietaniemenkadun palvelukeskuksesta. Hietsu toimii matalan kynnyksen paikkana ihmisille, joilla ei ole asuntoa, ja siellä voidaan tarjota muun muassa yösija, ruokaa, peseytymis- ja pyykinpesumahdollisuuksia sekä sosiaaliohjaajan ja sairaanhoitajan palveluja.
Hietaniemenkadun palvelukeskuksen tehtävässä näkyy konkreettisesti se, miten monen asian kanssa asunnoton ihminen joutuu yhtä aikaa selviytymään. Asunto on lopulta vain yksi osa kokonaisuutta.
Helsingin kaupungin tuoreessa asunnottomuusohjelmassa tämä sama ajatus näkyy tavoitteena vahvistaa asunnottomuuspalvelujen kykyä tukea asumisvalmiuksia ja edistää siirtymistä kevyemmin tuettuun tai tavalliseen vuokra-asumiseen. Samalla ohjelmassa nostetaan esiin asumisneuvonnan merkitys asunnottomuuden ennaltaehkäisyssä.
Myös Helsingin pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseen tähtäävässä työssä on painotettu jalkautuvaa ja aktiivisesti yhteyttä pitävää sosiaalityötä. Tavoitteena on rakentaa luottamusta ja sovittaa palveluja paremmin asiakkaan tilanteeseen.
🫶 Kaikille ei sovi sama asumisen malli
Andrej Nuutisen ja Pia Miettisen puheenvuoro päihteettömästä yhteisöllisestä asumisesta nosti esiin yhden tärkeän näkökulman: asumisen tukea tarvitaan erilaisilla tasoilla ja erilaisiin tilanteisiin.
Kotkankadun asumispalveluyksikössä asuminen perustuu päihteettömyyteen ja yhteisökuntoutuksen periaatteisiin. Tavoitteena on tukea päihderiippuvuudesta toipumista ja itsenäisen asumisen taitoja. Asumiseen kuuluu sekä yksilöllistä että ryhmämuotoista tukea, ja tavoitteena on asumisen aikana vahvistaa valmiuksia siirtyä itsenäisempään asumiseen.
Tällainen palvelu täydentää Asunto ensin -ajattelua muistuttamalla siitä, että myös tuen sisältö ja ympäristö voivat olla ratkaisevia. Ihmisillä on erilaisia tarpeita, eikä yksi asumismuoto sovi kaikille.
Asunnottomuustyössä tarvitaankin sekä asuntoja että erilaisia asumisen tuen muotoja: matalan kynnyksen palveluita, asumisneuvontaa, tuettua ja yhteisöllistä asumista sekä pitkäjänteistä sosiaali- ja terveyspalvelujen tukea.
🫶 Vapautuvien asunnottomuudessa ajankohtaiset ilmiöt näkyvät nopeasti
Säätiön vastaava asumisen asiantuntija Mia Juselius käsitteli esityksessään ajankohtaisia ilmiöitä vapautuvien asunnottomuustyössä. Rikostaustaisen ihmisen asumisen järjestäminen kytkeytyy usein samanaikaisesti toimeentuloon, velkoihin, päihteisiin, terveyteen, palveluihin kiinnittymiseen ja rikoksettomaan elämään. Viime vuosina heikennetyt tuet ja palvelut ovat vaikuttaneet ratkaisevasti asiakkaiden elämään.
Asumisen jatkuvuuden kannalta ratkaisevaa on se, löytyykö ympärille riittävä ja oikea-aikainen tuki. Jos ihminen saa asunnon, m***a ei saa apua vuokranmaksuun, viranomaisasioihin, päihteiden käyttöön, velkoihin, arjen hallintaan tai yksinäisyyteen, asuminen voi jäädä hyvin hauraalle pohjalle. Vallitsevan taloustilanteen seurauksena hyvinvointialueet eivät enää useinkaan myönnä tukeen vaadittavaa maksua, mikä tekee asumisesta alttiin epäonnistumiselle. Sen seurauksena asunnottomuuskierre jatkuu, mikä lisää alttiutta myös uusiin tuomioihin.
☝️ Asunto on alku, ei päätepiste
Webinaarin eri puheenvuoroja yhdisti lopulta yksi ajatus: asunnottomuuden ratkaiseminen ei tarkoita ainoastaan asunnon tarjoamista, vaan mahdollisuuden rakentamista pysyvään asumiseen.
Asunto antaa turvan, m***a asumisen tuki auttaa ihmistä säilyttämään sen. Tämä näkyy myös nykyisessä tutkimuksessa. RADAR-hankkeen tavoitteena on selvittää entistä tarkemmin ihmisten asumis-, palvelu- ja etuuspolkuja sekä sitä, millaiset ratkaisut tukevat onnistunutta siirtymää asunnottomuudesta vakaaseen asumiseen.
Sama kysymys toistuu erityisryhmissä hieman eri muodossa. Naiselle tarvitaan turvallinen paikka, jossa on mahdollista tulla kohdatuksi myös väkivallan, päihteiden tai rikostaustan kanssa. Jälkihuoltonuorelle tarvitaan jatkuvaa tukea kriittisessä itsenäistymisen vaiheessa. Vankilasta vapautuvalle tarvitaan asunto jo ennen vapautumista ja tukea siihen, että asuminen voi myös jatkua. Päihteistä toipuvalle voidaan tarvita yhteisöä ja päihteetöntä ympäristöä.
Ja jokaisessa tilanteessa tarvitaan ennen kaikkea ihminen, joka auttaa silloin, kun asumisen arki ei vielä kanna yksin.
Siksi kysymys ei ehkä lopulta olekaan siitä, riittääkö asunto.
🫶 Oikeampi kysymys on: mitä tarvitaan, jotta asunto muuttuu kodiksi ja asuminen voi jatkua?
