Helsingin Kiinteistötyöt Oy

Helsingin Kiinteistötyöt Oy Helsingin Kiinteistötyöt on paikallinen yritys, joka tuottaa Länsi- ja Keski-Helsingin asunto- ja

10/02/2022

Kerrostaloasumisesta

Kerrostalossa on hyvä asua. Ei tarvitse huolehtia pihatöistä eikä nurmikon leikkuusta. Jos asunnossa on vika joka kuuluu taloyhtiön hoidettaviin soitetaan isännöitsijälle tai huoltoyhtiöön. Ja kun lumipyryaamuna lumityöt on vielä tekemättä soitetaan huoltoyhtiöön.
Tietysti kerrostalossa asumisessa on myös varjopuolensa. Mikäli talossa on hissi, se vanha haitariovellinen versio, harva osaa laittaa sen kiinni ilman että rämähdys kuuluu koko kerroksen asuntoihin. Kun naapuri päättää porata uudet taulukoukut seinään illalla klo 22 tai yläkerran tuparit jatkuvat aina vaan, on naapurisopu koetuksella. Siksi on olemassa talon järjestyssäännöt.

Etelä-Suomen Kerrostalokyttääjät ry. julkaisi marraskuussa 2002 oman ehdotelmansa :
- Vettä on käytettävä säästeliäästi. Hana on suljettava hampaiden
harjauksen ja käsien saippuoinnin ajaksi.
- Wc:tä ei tule huuhdella talossa määrätyn hiljaisuuden aikana.
- Wc_pytyn kansi tulee laskea alas hitaasti. Kanteen liittyvän
renkaan alapintaan voi äänen vaimentamiseksi kiinnittää
kumitulppia.
- Rappukäytävää tulee varjella välillisiltä hajuhaitoilta. Tarpeen
mukaan tulee käyttää mieluusti työpaikan tai kahvilan wc:tä.
- Viemäriputkiston tukkeutumista tulee välttää. Kookkaat ulosteet
on pilkottava osiin ennen wc:n huuhtelua.
- Jos wc: huuhtelusäiliö on vanhaa mallia ja käyttää liiaksi vettä voi
säiliön sisätilavuutta supistaa laittamalla sinne esim. tiiliskiven.
- Lavuaareihin oksentaminen on ehdottomasti kielletty.

Mikähän olisi reaktio jos vaikka Aprillipäivänä laittaisi nuo " kieli poskessa" laaditut säännöt jollekin ilmoitustaululle !

Mude

14/01/2022

Kaikki muuttuu

Joitakin viikkoja sitten kaupassa käydessäni tapasin Hilkan, tutun vuosien takaa.Hilkka oli yhteistyökumppanimme, erään sähköliikkeen yhteyshenkilö. Ja kun hoitamissamme taloissa tarvittiin sähkäriä tuli aina soitettua hänelle. Hilkka poikkesi usein myös toimistolla hakemassa avaimia työkohteisiin ja sai samalla kupin kahvia. Tiemme erosivat Hilkan jäädessä eläkkeelle. Kun kaupassa sitten sattumoisin törmättiin riitti taas puhuttavaa. Molemmille oli tullut reilusti vuosia lisää ja jutut olivat tietysti sen mukaisia. Millaisia kremppoja ja kolotuksia ajan mittaan oli tullut, miten kaikki oli nyt hankalampaa. Vanhat vaatekoot mennyttä aikaa. Mukavia kenkiä ei tahdo löytyä kun vaivaisenluu painaa. Vaihdettiin yhteystietoja, sovittiin että soitellaan.
Eikä mennyt m***aa päivää kun Hilkka soitti. Hän oli nähnyt jossain lehdessä hauskan jutun iän mukanaan tuomista hankaluuksista ja halusi jakaa sen kanssani.

Se kuului näin : Kaikki on kauempana kuin ennen. Kadun kulmaan on kaksi kertaa pitempi matka ja olen nyt huomannut sen olevan ylämäkeä. En enää juokse bussin perässä kun kuitenkaan ehdi siihen. Tuntuu siltä että portaat tehdään jyrkemmiksi kuin ennen vanhaan.Oletko huomannut miten pientä tekstiä nykyisin käytetään sanomalehdissä ? Ei kannata pyytää ketään lukemaan ääneen. Kaikki puhuvat niin hiljaisella äänellä että tuskin kuulen heitä. Ja vaatteiden materiaali on niin kippanaa nykyisin, varsinkin vyötäröstä. On melkein mahdotonta ylettyä kengännauhoihin enkä ymmärrä mistä se johtuu. Jopa ihmisetkin ovat muuttuneet. Tapasin entisen koulutoverini tässä eräänä päivänä. Hän on vanhentunut niin tavattomasti ettei edes tunne minua. Ajattelin tuota ihmisparkaa kammatessani tukkaani tänä aamuna ja kammatessani katsoin kuvaani peilistä. Ajatella, eivät ne osaa enää tehdä edes kunnon peilejä !!
Näinkö se on ?

Mude

07/01/2022

Naisenergiaa

Jos lunta ei ole saatu vielä viikkoa ennen joulua on yleinen puheenaihe tuleeko valkea joulu vai ei. Joskus ei, joskus tulee. Joulun alla -98 odotus palkittiin vaikka me huoltoyhtiössä emme sitä toivoneetkaan.Joulupäivän aamuna lumipyry alkoi ja sitä tuli oikein huolella. En voinut jäädä kotiin sitä ihmettelemään. Lähdin toimistolle - jos vaikka kahvia keittelisin pojille.
Kello kävi jo kymmentä, porukka oli ollut hommissa aamuviidesta asti eikä puhettakaan kahvitauosta. Konetyöt olivat vielä kesken ja Meikussa iso osa käsitöistä tekemättä sisääntuloissa. Tuli semmoinen olo että jotain tarttis tehdä- tiesin lapion pysyvän minunkin kädessäni. Hoksasin soittaa Mäntytiellä asuvalle siivooja Senjalle ja ehdotin hänelle reipasta lumenluontia kinkun sulatteluun. Senja oli heti juonessa mukana, lupasi ottaa mukaan myös yhden ystävättärensä. Tavattiin sitten varastolla, onneksi löytyi vielä lapiotkin . Ohjeeksi saatiin hoitaa Valpurintien ja Pihlajatien sisääntuloreitit.
Aluksihan se oli ihan mukavaa kuntoilua ja sujui reippaasti. Homma eteni. M***a iltapäivällä lapiot alkoivat kummasti painaa. Kaikilla alkoi olla nälkä. Silti päätettiin että periksi ei anneta ja urakka viedään maaliin. Lopulta oli jäljellä viimeinen kohteemme Pihlajatien puolessa välissä. Talossa oli kellarissa vuokratiloja; oli suutari, partiolaisten kerhotila ja pari muuta. Sinne kuljettiin jyrkkien kapeiden kivirappujen alapäästä montusta johon oli kerääntynyt metrikaupalla lunta. Muutaman ruman sanan jälkeen Senja alkoi nostella lunta montun reunalle, me muut työnsimme sitä
kauemmas. Nosteltiin ja työnnettiin. Lopulta oli pakko huilata. Varmaan olimme hupaisa näky hangessa istuessamme ; pipot vinossa, hikiset naamat ja hapsottavat hiukset.
Siinä kohtaa alkoi kuulua Wille-traktorin ihana puksutus.! Puikoissa oli Väiski joka tuumasi meidät nähtyään: "Menkääs likat puuteroimaan ny nokkanne, mää jatkan tästä."
Tottelimme mielellämme eikä meitä kiinnostanut tippaakaan miten hän sen aikoi tehdä.

Mude

15/12/2021

Joulukalkkuna

Rakastan laatia kaikenlaisia listoja.Kauppaan mentäessä on ehdottomasti oltava mukana kauppalista. Mitä järkeä on mennä kauppaan miettimään mitä ostaa kun sen voi lukea listasta. Kun joulu lähestyy on tehtävä listat lahjahankintoja ja ruokaostoksia varten. Se aloittaa jouluvalmistelut.
Kirjoitettiin vuosilukua 1983 kun päätin paistaa ensimmäisen kerran joulukalkkunan. Työläs homma m***a jos se kerran onnistuu amerikkalaisilta ja englannissa asuvalta sisareltani niin miksi ei minultakin. Joulua vietettiin sinä vuonna mökillä. Kaikki tarvittava (listan mukaan) oli hankittu hyvissä ajoin. Paitsi joulukuusi. Kylällä ei tunnettu sellaista asiaa kuin kuusikauppias - kaikilla oli omaa metsää . Meillä ei ja sitä varten ajeltiin pienelle metsätielle ja sahattiin ensimmäinen sopivan kokoinen puu vaikka se olikin hiukan muotopuoli. No rikos on jo vanhentunut ja koristeltuna se oli oikein nätti.

Alkuillasta tuli sopiva hetki kalkkunan valmistukseen. Linnulla oli painoa 6 kg . Se oli sopivasti sulanut. Olin lukenut huolella parikin ohjetta aiheesta ja kaikki tarvittava (listan mukaan) oli esillä. Ei kun hommiin. Ensimmäinen ongelma tuli kohdassa "hiero suolaa ja pippuria myös nahan alle." Venytin ja venytin nahkaa sillä seurauksella että se repesi monesta kohdasta. Sain siis mausteet laitettua. Lohkotut omenat, luumut ja päärynä oli helppo survoa vatsaonteloon. Sitten liukas lintu luiskahti käsistäni ja läiskähti keittiön lattialle ! Toinen koivista vääntyi pahasti, täyte piti tietysti tehdä uusiksi. Hammastikuilla kiinnitin revenneet nahanpalat ja sidoin koivet ja siivet tiukasti paikoilleen. Ohjeissa neuvottiin kääntämään lintua tunnin välein jotta se paistuu tasaisesti. Niissä ei vaan neuvottu kuinka onnistuu kääntää kuuma , voilla sivelty mötikkä.Patakintaat käteen tietysti. Niillä se sujui vaan toinen kinnas osui uunin yläosan kuumaan vastukseen, poltti siihen reiän ja sormeeni palorakkulan. Kääntämiset saivat jäädä siihen. Laskeskelin paistoaikaa olevan jäljellä viitisen tuntia ja ajattelin mennä pitkäkseni ihan hetkeksi. Havahduin palovaroittimen ulvontaan. Linnun siipien kärjet olivat palaneet karrelle, mustiksi tikuiksi. Lopetin paistamisen.
Ihme kyllä muotopuoli kalkkuna palaneine siipineen oli ihan kelvollinen. Jopa maukas- sanoi perhe. Mustaviinimarjahyytelön kanssahan voi syödä mitä vaan ...
Mielessäni ajattelin ettei enää ikinä kalkkunan paistoa. Se päätös ei ole kuitenkaan pitänyt.

Mude

01/12/2021

Melkein lottovoitto

Aktiivisina toimistovuosinani halusin nauttia kesämökillä olemisesta muulloinkin kuin vain loma-aikoina. Siksipä "muutimmekin " moneksi viikoksi maalle alkukesän aikoihin ja autoilin päivittäiset työmatkat Meilahteen. Edestakaista matkaa kertyi 166 km. Paljonhan se oli vaan toki sen arvoista. Kun suljin toimiston kello 15 en jäänyt pahimpaan ruuhkaan ja reilun tunnin kuluttua peruutin mökin pihaan. Oli vielä m***a tuntia valoisaa aikaa puuhailla pihalla tai vain istua auringossa jos sää suosi. Sadekaan ei haitannut. Silloin piti asetella tynnyrit ja pönikät rännien alle sadeveden keräämiseksi. Puhelin herätti klo 05.00. Vaatteet niskaan ja pari kupillista kahvia saunan terassilla. Vielä eväsvoileivät pakettiin ja ei kun menoksi! Matkaan varasin reilun tunnin ja yleensä se riittikin. Vanhalla Turuntiellä ei juuri liikennettä ollut siihen aikaan, Yle Suomesta tuli mukavaa matkamusaa .

Eräänä aamuna matkalla ollessani tajusin eväspaketin unohtuneen keittiön pöydälle. Siispä pysähdyin ennen Lohjanharjua pienen kahvilan pihaan. Se oli juuri avaamassa luukkujaan. Kesti jonkun aikaa ennenkuin sain ostettua muutaman lihapasteijan edelläni olevan herrahenkilön jälkeen ja pääsin jatkamaan matkaa. Palajärven kohdalla vilkaisin kelloa - melkein seitsemän! Tuli kiire. Piti painaa kaasujalkaa kovempaa ehtiäkseni puoli kahdeksaan. Ämmässuon liittymässä oli poliisiauto rampissa. Huomasin sen kyllä m***a liian myöhään. Ja kyllä- se lähti ajamaan perässä, ohitti ja alkoi vilkutella punaista pysähtymisvaloa. Hetkessä pulssi kiihtyi varmaan sataan miettiessäni oliko niillä tutka? Ajoinko ylinopeutta ? Paljonko tulee sakkoja? "Hyvää huomenta. Ajokortti kiitos" Sen jälkeen vanhempi poliisimies totesi minun ajaneen ylinopeutta . Tosin lievää, ei sakkoja vaan selvisin huomautuksella. En vielä ehtinyt huokaista helpotuksesta kun hän jatkoi : " Vielä eräs asia. Takimmainen rekisterikilpi on irronnut kiinnikkeistä ja on pikaisesti korjattava." Mielessä välähti se samperin ruusupuska johon aina osun peruuttaessani pihaan. Vakuutin kiinnityksen hoituvan samana päivänä ja pääsin jatkamaan matkaa poliisikaksikon toivottaessa mukavaa päivää.
Mukava siitä lopulta tulikin. Olin nippa nappa ajoissa toimistolla, huoltomies Hemppa ruuvasi rekisterilaatan kiinni, ylinopeussakkoja ei tullut. Olin saanut melkein lottovoiton !!

06/11/2021

Santerin kaappi 2

Perjantaina toimiston sulkemisen jälkeen menin Manskulle Santerin viihtyisään kotiin.Paljon kauniita vanhoja huonekaluja, valokuvia ja tauluja seinillä.Keittiön pöydällä pitsiliina, Salme-vaimon virkkaama. Kahvipöytä oli valmiiksi katettu, tuoretta pullaa ja pipareita. Siinä kahvitellessamme Santeri kertoili elämästään ja rakkaasta vaimostaan. Kyseli toki myös minun perheestäni. Rupattelulle ei ollut tulla loppua ennenkuin muistutin Santeria asiasta jonka vuoksi olin tullut. Aloitin siivouksen.
Siivottavaa ei juurikaan ollut ! Mietin miten se on mahdollista sillä Santeri nimenomaan sanoi ettei enää itse jaksa . En kehdannut tivata asiaa vaan aloin imuroida vaikka se tuntuikin hölmöläisen hommalta.
Viikon kuluttua kaikki toistui. Kahvia ja leivonnaisia tarjolla, tällä kertaa olohuoneessa. Isäntä halusi keskustella päivän puheenaiheesta, Kekkosen sairaudesta ja juuri pressaksi valitusta Mauno Koivistosta. Huomioni kiinnittyi olkkarin seinustalla olevaan kaappiin. Vähän lipastoa korkeampi, tyylikäs , ajattoman näköinen, täyttä koivupuuta. Kuulin kaapin olleen syntymäpäivälahja vaimolle, käsityönä tehty pohjanmaalla. Kaapista puhe jatkui moniin muuttoihin työn perässä ja asettumiseen Hesaan. Silloin kuvio alkoi valjeta - Santeri oli yksinäinen, tarvitsi juttuseuraa eikä siivoojaa. Kun sanoin tämän ääneen sain hän hänet puhumaan yksinäisyydestään. Vanhat kaverit ja vaimo olivat jo poissa, lapsia ei ollut. Silloin lupasin käydä tervehtimässä ja juttelemassa kuten ennenkin -pullakahvipalkalla. Tästä sovittiin ja niin tapahtui.

Meni vajaa kuukausi kun kuulin Santerin kaatuneen kotona. Lonkkamurtuma pakotti pyörätuoliin ja muuttamaan hoitokotiin. M***a Sateri oli innoissaan!Siellä kun olisi juttuseuraa joka päivä. Ongelmana oli vain kodin tyhjentäminen. Lupasin hoitaa asian. Asunnon irtaimisto meni kokonaan vaihtolavalle ja Emmauksen kirpparille. Paitsi se ihana koivupuukaappi. Sen päällä oli viesti: Ihanalle siivoojalleni kiitollisena Santeri.
Kaappi sai uuden kodin kesämökilläni, kunniapaikan tietty.
Mude

17/10/2021

Toimistotyöntekijä

Kun aloitin oppikoulun ekalla luokalla Arkadian Yhteislyseossa, joka silloin oli keskustassa Arkadiankadulla eikä Klaukkalassa kuten nykyään, oli koulumme abiturientti Lenita Airisto juuri valittu Suomen Neidoksi. Välkällä hän jakoi nimikirjoituksia ihailijoilleen. Salaa toivoin että minustakin tulisi Suomen Neito. No ei tullut. Tuli erikoisen sattuman kautta toimistotyöntekijä. Tyttäreni paras kaveri Meilahden ala-asteella oli Ella. Hänen vanhempansa olivat perustaneet huoltoyhtiön ja Ellan äiti hoiti toimistoa Mäntytiellä. Ella kertoi vanhempiensa suunnittelevan viikon lomareissua. Ei vaan ollut ketään hoitamassa toimistoa.Reipas tyttäreni siihen:"Meidän äiti voi kyllä tulla, sillä ei ole mitään tekemistä kotona". Kommentti kulkeutui Ellan äidin korviin. Pian sain puhelinsoiton. Seuraavana maanantaina löysin itseni Meilahden Huollon toimistolta. Siitä se lähti. Sittemmin huoltoyhtiöt vaihtuivat pari kertaa ennenkuin kotipesäksi tuli lopullisesti Helsingin Kiinteistötyöt. Sinne juurruin, aina hyvään työyhteisöön.

Mikä teki työstä mielekkään ? Vaihtelevaisuus, kahta samanlaista päivää ei ole. Kaikkea mahdollista on ollut.Hauskaa ja ei niin hauskaa. Joskus hiukan glamouriakin.Pääsin tutustumaan joihinkin julkisuuden henkilöihin : kuuluisaan Kansallisteatterin näyttelijään, "Freukkareiden" soolokitaristiin, Eduskunnan ylivahtimestariin, Torpan poikien pelaajiin, arjessa mukavia tavallisia ihmisiä. Antoisinta kuitenkin ovat olleet kohtaamiset asiakkaiden kanssa. Monet jäivät juttelemaan asiansa toimitettuaan. Monista tuli hyviä ystäviä vuosiksi.
Kuten Raijasta. Raija asui Pihlajatiellä, yksin isossa lukaalissaan. Mies oli kuollut vuosia sitten, molemmat lapset ulkomailla perheineen. Meille tuli tavaksi viettää vuosittain hauskat pikkujoulujuhlat. Raija leipoi joulutortut ja laittoi pientä suolapalaa.Minä vein glögitarpeet lisukkeineen. Puhuttiin omat asiat ja parannettiin maailmaa. Kotiin piti kyllä mennä taksilla ...
Oli myös herrahenkilö Manskulla, Santeri. Hän oli jo 80-vuotta täyttänyt leskimies jolla alkoi olla usein asiaa toimistolle. Kerran hän ehdotti että kävisin siivoamassa hänen kotonaan viikottain, korvausta vastaan tietenkin. Pieni lisäansio ei olisi pahitteeksi, arvelin.Ja niin asia sovittiin.

Juttu jatkuu myöhemmin.
Mude

21/09/2021

Työelämään tutustumista

Toimistolle ilmestyi kerran pieni apulainen huoltomies-isänsä mukana.Päiväkoti oli suljettu sinä päivänä ja joku paikka piti lapselle keksiä. Ella oli viisivuotias, tomera tyttö jonka tunsin toki entuudestaan. Ella ilmoitti heti ettei hänelle tarvitse maksaa palkkaa
kuten iskälle. Aluksi hän lähti isän mukana repsikaksi traktorin kyytiin. Se ei ollut kivaa kun piti vaan istua paikallaan ja tunnin kuluttua Ella jo ilmestyi takaisin . Hän halusi nähdä millaista työtä toimistolla tehdään.Lupauduin näyttämään.
Vein hänet työhuoneen puolelle.Esittelin ensin paperisilppurin toimintaa. Sekös oli kova juttu! Annoin sitten pöydältä nipun papereita jotka saisi silputa. Tietysti sormia varoen. Lähdin toimiston puolelle omiin töihini. Silppuri alkoi surista, se jatkui ja jatkui kunnes kuului rusahdus! Säiliö oli täyttynyt ja koko vehje tukossa liian paksun paperinipun vuoksi. Pian totesin silputuksi tulleen myös päivitetyt taloluettelot kaikkine yhteystietoineen,juuri kopioimani kymmenet jätteiden lajitteluohjeet ja paljon muuta . En voinut olla vihainen - oma moka kun en kieltänyt ottamasta muita papereita. Vein apulaiselle jätesäkin ja kiltisti hän keräsi siihen roinat lattialta, minä tyhjensin säiliön. Sovussa mentiin keittiöön lounastauolle. Ellalle lämmitin mikrossa isänsä tuoman valmiin aterian. Mutustellessani eväsleipiäni mietin kuumeisesti mitä keksin ohjelmaa tälle energiapakkaukselle.Tehokasta peliaikaa oli vielä kolme tuntia.
Lähdettiin sitten käymään Manskun kulman Elannossa. Ostin karkkipussin ja tuoreen Aku Ankka-lehden. Ella ei vielä lukea osannut, kuvia katsellessa kului sentään pitkä tovi. Sitten sekin lakkasi kiinnostamasta. M***a oli keksittävä. Piirtämistä ? Bingo-se osui nappiin.Vaikka oli vai muutama kuulakärkikynä,jokunen tussi ja sinipunakynä Ella syventyi piirtämään tyytyväisenä. Eka piirros oli Kenkätalo. Varmaan lastenlorun "Kenkätalossa asui eukko " innoittamana. Sitten syntyi kuva minusta: tikkujalat ja kädet, pyöreä iso pää ja valtavat silmälasit. Lisää piirustuksia; taloja ,kukkia, jolukuusia.
Kun Ellan inspiraatio meni ohi minun piti näyttää hänelle miten laskukoneeni toimii. Se oli ihan tuon ajan tavallinen, Canonin MP 121 laskin jossa oli diginäytön lisäksi printtaus paperirullalle. Tiesin tarkkaan mitä tapahtuu kun Ella sai luvan kokeilla sitä. Aivan oikein, energinen apulaiseni paukutti masiinaa innoissaan. Menihän siinä useampikin laskimen rulla, vaan viis siitä. Tyttö oli tyytyväinen ja kello kävi ...
Päivän päätteeksi annoin Ellalle Elannosta ostetun karkkipussin. Sovittiin ettei sitä korkata ennenkuin namipäivänä.
No- toimiihan se työelämään tutustuminen näinkin.🥰

Mude

06/09/2021

Kemiaa

Kaikkien kanssa ei aina tule juttuun. Silloin kannattaa ehkä vältellä kohtaamista jos vain on mahdollista. Aina se ei onnistu, varsinkaan työelämässä.
Mannerheimintiellä kuusikerroksinen talo kuului Hempan vastuualueeseen. Toisin sanoen hänen piti huolehtia ulkoalueista ja erilaisista ongelmista asukkaiden kotona. Yleensä Hemppa tuli toimeen kaikkien asukkaiden kanssa. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta ; kamreeri Karhusta. Ja tunne oli molemminpuolinen. Kun Hemppa oli vaihtamassa nimeä ovikilpeen sekaantui Karhunen asiaan. Hän olisi halunnut kromatun ja isomman, ei "tavallista halvan näköistä." Kun hän kuuli ettei sellaista ollut saatavilla vaan nyt oli tyytyminen standardmalliin Karhunen paukautti äkeissään oven kiinni ja sanoi ottavansa yhteyttä isännöitsijään sellaisen saadakseen. Emme saaneet tietää isännöitsijän kantaa asiaan. Se "tavallinen" malli jäi pysyvästi oveen.

Toisen kerran kaksikko oli törmäyskurssilla kun Karhusten keittiön viemäri meni tukkoon. Hemppa avasi viemärin karhupumpulla. Sanoa töksäytti sitten : "Kaurapuuron tähteet eivät kuulu lavuaariin, kaikkihan sen tietää". Siitä kamreeri hermostui ilmoittaen että huoltomiehellä ei ole enää asiaa hänen kotiinsa.
Joulu lähestyi. Aatonaattona toimistolla juotiin perinteiset joulukahvit luumutorttujen kera ja nautittiin tulevista vapaapäivistä. Monessa kodissa kinkku jo paistui uunissa lanttulaatikon odotellessa vuoroaan. Niin myös Karhusilla. Jossain kohtaa emäntä huomasi uunin sammuneen. Kamreerilla ei juurikaan ollut käytännön osaamista. Hän soitti alan liikkeeseen. Sieltä luvattiin apua, toki tuntuvaan hintaan , päivystysaika kun oli. Tuntihintaan 140,00 €, minimiveloitus 2 h ja kilometrikorvaus. Finanssimies kun oli kamreeri laski huoltoyhtiön päivystyksen tulevan halvemmaksi.Päivystäjänä oli Hemppa, kuinkas muuten. Hän vaihtoi vaan lieden sulakkeen, kinkun paisto jatkui.
Isäntä oikein kädestä pitäen kiitteli vuolaasti "hyvää kaveriaan" ja Hemppa oikein häkeltyi. Maanantaina hänen selityksensä positiiviselle lopulle oli "henkilökemiamme kohtasivat".

26/08/2021

Epäonnen perjantai

Päiviä on erilaisia.On ihan tavallisia päiviä kun kaikki menee kuten pitääkin.On oikein hyviä päiviä ja erittäin huonoja päiviä. Yhden sellaisen muistan vieläkin vaikka siitä on aikaa liki parikymmentä vuotta.
Se perjantai alkoi tavalliseen tapaan.Porukka oli melkein koossa ajoissa, vain Lina puuttui, Töölön alueeen siivoojista toinen. No pian tuli tieto- Lina oli kompastunut iltalenkillä ja loukannut nilkkansa. Päivystyksessä lääkäri kirjoitti viikon sairausloman. Kaveri Inkelle piti saada, päädyttiin Väiskiin joka lähti tyytyväisenä Inken matkaan- olihan luvassa "siistiä sisätyötä".
Aloin keräillä kirjanpitäjän pyytämää materiaalia m***a totesin dead-linen menneen jo umpeen. Eipä hätää - faxilla sitten. Vaan pian oli hätä. Laite kieltäytyi yhteistyöstä . Soitin laitetoimittajalle ja sain ystävällisen vastauksen: " Huoltomies tulee heti tiistaiaamuna." En saanut kehuja ihanalta kirjanpitäjältämme.

Elettiin syksyä, lehtiä oli pihoilla reilusti. Mäntytiellä huoltomiehet olivat edellisenä päivänä tehneet kasoja valmiiksi poisvientiä varten. Sinne tilattua vaihtolavaa ei kuulunut, lavatoimittaja soitti sen tulevan vasta iltapäivällä. Iltapäivällä se sitten tuli. Ja ne lehtikasat oli yön aikana tuuli puhaltanut naapurikiinteistön puolelle ! Se ei ollut meillä huollossa eikä koskaan tullutkaan...
Lounastauolla Inke oli pahalla tuulella, Väiski kun oli enimmäkseen seurustellut asukkaiden kanssa ja siksi kai unohti laittaa vahauksesta varoittavat kyltit tasanteille. Niinpä postinjakaja tallusteli kolmannesta kerroksesta alas märän vahan päällä. Homma meni uusiksi siltä osin.
Piirua vaille kolmen iltapäivällä uskoin vastoinkäymisten jo loppuneen.Kunnes Juhis tuli toimistolle kertomaan raapaisseensa traktorilla kadun varteen pysäköidyn auton kylkeä " ihan vähäsen". Teki sitten toimistolla vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiötä varten ja lähti. Luin sen. Vahinkopaikaksi oli kirjoitettu "Nuudensöldinkatu "! Hetkeen tiennyt itkeäkö vai nauraa. En tehnyt kumpaakaan vaan suljin toimiston siltä päivältä.

Mude

14/07/2021

Pisteliäät naapurit

Kesän 2008 heinäkuu oli todella lämmin ja aurinkoinen.Olihan sitä lämpöä odotettu ja nyt saatiin nauttia. Viikkojen helle lämmitti vanhojen kerrostalojen seinät ja monessa asunnossa alkoi olla tuskallisen kuuma. Eipä juuri ollut ilmalämpötumppuja tai koneellista ilmastointia Meilahden 40-luvun taloissa. Ne joiden asuntoon kuului parveke olivat etuoikeutetussa asemassa, varsinkin jos se sattui olemaan pohjoisen puolella.

Ketolan parveke Kuusitiellä ei ollut. Ampiaisyhdyskunta oli keksinyt tehdä pesän yläpuolella olevan parvekkeen ja seinän väliseen lohkeamaan. "Kas kummaa mihin ne pystyvät" tuumi isä Ketola. Kun kesä eteni, pesä suureni ja pörrääjät lisääntyivät. Kimmo-poika päätti aikansa kuluksi mennä lukemaan Aku-Ankkaa parvekkeelle aurinkoon.Amppareiden pörrätessä ympärillä Kimmo huitoi niitä lehdellään ja yksi pisti Kimmoa käsivarteen. Parku ja itku ! Isä Ketola tuli sitten tuulispäänä toimistolle kertomaan ongelmasta. Pesän poistaminenhan kuului taloyhtiölle. Vesku sattui kuulolle ja kommentoi itsevarmasti: " On noita pesiä ennenkin poistettu, mä hoidan sen."
Vesku varustautui paksulla työpusakalla ja rukkasilla, muovikassilla johon pesä oli tarkoitus pudottaa ja lähti tikkaat mukanaan isä Ketolan matkaan. Perhe Ketola komennettiin sisälle ja ovi pantiin kiinni. Tikkaat riittivät juuri ja juuri. Ylimmällä askelmalla keikkuessaan Vesku horjahti, käsi osui pesään ja huitaisi sen alas.Hurjistuneet ampiaiset hyökkäsivät eikä Veskun auttanut muu kuin laittaa se muovikassi päähänsä ja paeta sokkona Ketolan olohuoneeseen... Tovi odottelun jälkeen kun pisteliäät naapurit olivat häipyneet piti vielä lakaista parvekkeen lattia. Ketolat kiittelivät vuolaasti Veskun urheutta. Sankari oli selvinnyt ilman pistoakaan- kai sen muovikassin ja työpusakan ansiosta.
Toimistolle palattuaan Vesku kuittasi koko homman sanomalla : "Tosta voi sitten laskuttaa ainakin kaksi tuntia".

Mude 😀

09/06/2021

Metsurit hommissa

Reippaita kesämyrskyjä tulee ajoittain Hesan seudullakin. Niin oli myös silloin, toukokuun lopulla, lauantaina.Ilmatieteen laitos siitä toki varoitteli etukäteen, rankoista sateista myös. Oli ollut muutamia hautovia hellepäiviä ja nurmikot Meikussa kellastuivat uhkaavasti vaikka niitä päivittäin kasteltiinkin. Kaikki taloyhtiöt siihen eivät antaneet lupaa, vesihän maksaa . Meillä huoltoyhtiössä sadetta odotettiin hartaasti. Iltapäivän aikana kerääntyi tummia pilviä, puuskainen tuuli yltyi, ukkonen jyrähteli. Päivystävä huoltomies Hemppa lähti laskemaan parista talosta niihin tilattuja juhlaliputuksia myrskytuulen yhä voimistuessa. Hempalla oli täysi työ saada liput kunnialla laskettua. Ja sitten alkoi tulla vettä taivaan täydeltä. Litimärkä Hemppa livahti lähimpään suojaan, Pihlajatiellä olevan talon jätekatokseen. Eipä hän siellä kauaa ehtinyt ihmetellä kun ensin rusahti, sitten rysähti ja koko jätevaja tärisi. Vajan katon yläosasta alkoi valua vettä roikonaan ! Mikä ihmeen pommi kattoon osui ? Pommi se ei ollut vaan tontin reunalta kaatunut iso kuusi. Siinä se retkotti tukevasti katolla. Hemppa juoksi toimistolle, kyhäsi isot plakaatit ja vei ne talon takaoviin : "Sortumavaaran vuoksi roskavajaan meno kielletty ". Eipä siinä kelissä juuri muuta ollut tehtävissä. Työnjohdon kanssa vielä peruutettiin sunnuntain lepopäivä, kaikki töihin.

Aamulla myrsky oli mennyt menojaan, sade lakannut. Vahinkoa käytiin tutkailemassa. Veskulla oli suunnitelma. Haetaan varastolta moottorisaha ja ruvetaan töihin. Maalaistalon poikana hänelle oli sahan käyttö tuttua, samoin kehui myös Kutri. Veskun teoria oli sahata puu mahdollisimman korkealta poikki, latva vedetään alas köydellä. Rehvakkaasti Vesku käynnisti sahan ja aloitti. Jonkinlainen lovi siitä syntyi, sitten saha alkoi savuttaa ja jurrasi paikallaan. Kiinni se oli juuttunut , oikein tiukasti. Kun kahden miehen voimin revittiin se saatin irti m***a samalla irtosivat myös ketjut. Vesku luovutti. Kutri haki varastolta toisen työvälineen ja aloitti rungon alapuolelta. Sekään ei toiminut, jännitettä puussa oli liikaa ja pian oli toinenkin saha jumissa. Siinä kohtaa Late ilmoitti soittavansa palomiehet paikalle "ennenkuin lisää vahinkoja sattuu".

Se olisi pitänytkin tehdä heti. Kuusi oli siististi pölleinä maassa kun oikeat ammattilaiset poistuivat, nauruaan pidätellen. Huoltoporukkamme poistui hyvin hiljaisina poikina. Isännöitsijän tehtäväksi jäi hoitaa asia vakuutusyhtiön kanssa.
Myöhemmin kysyin Hempalta mikä oli eka ajatus vajassa veden valuessa niskaan sain vastaukseksi: "Aattelin että onneksi oon kastunut jo ennestään ".

Mude 😄

Osoite

Pihlajatie 33
Helsinki
00270

Aukioloajat

Maanantai 08:00 - 15:00
Tiistai 08:00 - 15:00
Keskiviikko 08:00 - 15:00
Torstai 08:00 - 15:00
Perjantai 08:00 - 15:00

Puhelin

+358400390030

Nettisivu

Hälytykset

Tiedä ensimmäisenä ja anna meille oikeus lähettää sinulle sähköpostitse uutisia ja promootioita Helsingin Kiinteistötyöt Oy :ltä. Sähköpostiosoitettasi ei käytetä muihin tarkoituksiin, ja voit perua milloin tahansa.

Ota Yhteyttä Yritys

Lähetä viesti Helsingin Kiinteistötyöt Oy :lle:

Oikopolut

Jaa

Kategoria