31/12/2025
Tämä vuosi oli menetysten, surun, ikävän ja huolten täyttämä. Se vei polvilleen ja pakotti pysähtymään. Muutti kaiken. Jätti vereslihalle.
Vuoden aikana pidin kiinni ja samalla päästin irti. Jouduin tyytymään siihen, ettei kaikki ole omissa käsissä, ja hyväksymään sen, kuinka haurasta elämä on. Niin vaikeaa kuin se olikin.
Vuoden aikana opin enemmän siitä, kuinka arvostaa lahjana juuri tätä hetkeä, sen jokaista henkäystä. Elämässä voi tapahtua jotakin hyvää milloin, missä ja kenelle tahansa m***a myös samalla tavoin elämä voi syöksyä odottamatta ja yllättäen täysin raiteiltaan.
Nöyrän kiitollisena elämälle, että olen ja olemme lasten kanssa päässeet näin pitkälle. Elämän perustusten sorruttua uuden rakentaminen ottaa aikansa m***a nyt olemme tässä: uuden alun kynnyksellä.
Suuntaan kohti sitä kääriytymällä kuvan peittoon kuin turvalliseen, tuttuun syliin. Siihen rakkaimpaan.
Peitot meille työsti tilaustyönä, ammattitaidolla ja lämmöllä Jalavillan Mari suurelta osin Markon kauluspaidoista. Mari ompeli peittoon meidän arkea ja juhlaa: tunteiden kirjoa, paikkoja, joissa Markon kanssa kävimme, hetkiä, joita koimme, ihmisiä, jotka ovat meille rakkaita. Kiitos Mari niin kauniista kohtaamisesta ja muistojemme taltioinnista; olet taitava.
Tulevalle, uudelle vuodelle toivon enenevää valoa, hengityksen keveyttä ja sieluun asti ulottuvia silityksiä. ”Koko pitkää sinfoniaa.” Sinulle ja minulle. Meille kaikille.
Uusi vuosi - olethan meille lempeä ❤️
***
Jonna, Miika ja Milja
