Mikä on verkkosivusto?

https://omaihminen.fi/, https://youtu.be/kQotXJmKWFM?feature=shared, https://youtu.be/inDSGXivFDo?feature=shared

Katja Hurme / Katjan kanssa, Lieto (2026)

06/10/2026

🤎 Tajusin, että olin odottanut omaa elämääni

En tietenkään ajatellut sitä noin.

Minähän elin koko ajan.

Tein töitä.
Tapasin ihmisiä.
Nauroin.
Suunnittelin.
Selvisin kaikenlaisesta.

M***a jossain ajatusteni taustalla kulki jatkuvasti pieni sitten.

Sitten kun tiedän, mitä haluan tehdä.

Sitten kun tämä elämäntilanne muuttuu.

Sitten kun joku asia loksahtaa paikalleen.

Sitten kun tiedän, miltä tulevaisuuteni näyttää.

Sitten alan elää sitä elämää, jota oikeasti haluan.

Ja tässä kohtaa tulee vähän kiusallinen havainto:

Entä jos tämä onkin jo se elämä? 😅❤️

Ei valmis.

Ei täydellinen.

Ei sellainen, jonka olisin joskus osannut suunnitella.

M***a minun.

Olen huomannut pitäväni asioista, joita en olisi koskaan tajunnut kirjoittaa millekään haavelistalle.

Tavallisesta aamusta.

Siitä, että saan muuttaa suunnitelmiani.

Kodista, johon minun on hyvä tulla.

Ihmisistä, joiden kanssa nauran niin typerille asioille, ettei niitä edes pysty selittämään muille. 😂❤️

Ja niistä ihan tavallisista päivistä, joista ei jää mitään suurta tarinaa kerrottavaksi.

Minulla on edelleen haaveita.

On asioita, joita haluan kokea.

Paikkoja, joihin haluan mennä.

Ja varmasti elämässäni on vielä paljon sellaista, josta en tänään tiedä mitään.

M***a en halua enää käyttää tätä päivää pelkkänä siltana johonkin parempaan.

Tämä päivä ei ole harjoitus.

Tämä elämä ei ole välivaihe.

Minä en ole matkalla omaan elämääni.
Minä olen jo siellä. 🤎

Ja ehkä juuri siksi voin haaveilla tulevasta ihan eri tavalla.

En siksi, että tämänhetkisestä elämästä puuttuisi jotain, mikä tekisi siitä oikean.

Vaan siksi, että elämä saa olla hyvä nyt ja silti muuttua vielä vaikka kuinka paljon.

Oletko sinä joskus huomannut odottavasi elämää, jota elät jo? ❤️

🤎 Katjan kanssa – Elämää sellaisena kuin se on.

05/10/2026

🤎 Ehkä uusi alku ei aina näytä uudelta alulta

Olen ajatellut ennen, että uuden alun pitäisi jotenkin tuntua selvältä.

Että tulee päätös.
Uusi suunta.
Jokin hetki, jolloin tietää:

Nyt tästä alkaa jotain uutta.

M***a aika moni uusi alku omassa elämässäni on näyttänyt ihan joltain muulta.

Siltä, että jokin vanha ei enää tunnukaan omalta.

Siltä, että huomaan reagoivani eri tavalla kuin ennen.

Siltä, etten enää jaksa palata samaan asiaan, selittää itseäni tai yrittää saada jotain toimimaan väkisin.

Tai ihan vain siltä, että huomaan jonain tavallisena päivänä:

Hei. Minähän olen muuttunut.

Ehkä uusi alku ei siis aina ala siitä, että jotain uutta tulee elämään.

Joskus se alkaa siitä, että jokin vanha lakkaa ohjaamasta sitä.

Ja tämä on minusta aika lohdullinen ajatus.

Koska silloin minun ei tarvitse tietää vielä, mihin olen menossa.

Ei tarvitse olla suurta suunnitelmaa tai seuraavaa määränpäätä valmiina.

Voin olla hetken tässä välissäkin.

Vanha ei enää määritä minua samalla tavalla, m***a uusi ei ole vielä ehtinyt näyttää itseään.

Ehkä sekin on jo uuden alku. 🤎

Oletko sinä joskus huomannut vasta jälkikäteen, että jokin uusi oli alkanut elämässäsi jo paljon ennen kuin itse tajusit sitä? ❤️

🤎 Katjan kanssa – Elämää sellaisena kuin se on.

04/10/2026

🤎 Minun on ollut helpompi näyttää vahvuuteni kuin haavoittuvuuteni

Olen aika hyvä pärjäämään.

Kun elämässä tapahtuu jotain vaikeaa, ensimmäinen ajatukseni on usein:

Kyllä minä tästä selviän.

Ja yleensä selviänkin.

M***a olen huomannut, että minulle paljon vaikeampaa on ollut sanoa:

Minuun sattui.
Minä pelkään.
En tiedä mitä tehdä.
Tarvitsen nyt toista ihmistä.

Ehkä juuri siksi, että haavoittuvuus tuntuu niin paljon paljaammalta kuin vahvuus.

On helpompi kertoa vaikeasta asiasta sitten, kun siitä on jo selvinnyt.

Kun sen osaa pukea sanoiksi.
Kun pahin tunne on mennyt ohi.
Kun voi jo vähän nauraakin koko jutulle. 😅😁❤️

Paljon vaikeampaa on näyttää itsensä silloin, kun on vielä keskellä sitä kaikkea.

Kun ei ole vastauksia.

Kun ei juuri sillä hetkellä jaksa olla se vahva versio itsestään.

Kun ei tarvitse neuvoja tai ratkaisuja, vaan ehkä vain jonkun sanomaan:

Minä olen tässä.

Ehkä vahvuus onkin sitä, että uskaltaa joidenkin ihmisten seurassa olla hetken ilman suojaa.

Sanoa:

Tässä kohdassa minä en pärjääkään ihan yksin.

Minulle se ei ole aina helppoa.

M***a ehkä juuri siinä on yksi läheisyyden kauneimmista kohdista.

Ei siinä, että toinen näkee minut silloin, kun olen vahvimmillani.

Vaan siinä, että uskallan antaa hänen nähdä minut myös silloin, kun en ole. 🤎

Onko sinun helppo näyttää toiselle, kun olet haavoittuvimmillasi – vai oletko sinäkin parempi pärjäämään? ❤️

🤎 Katjan kanssa – Elämää sellaisena kuin se on.

04/10/2026

🤎 En tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu – m***a haluan olla siellä, kun se tapahtuu

Olen käyttänyt elämässäni aika paljon aikaa siihen, että olen yrittänyt tietää etukäteen.

Mihin tämä johtaa?
Onko tämä oikea päätös?
Kannattaako minun tehdä näin?
Entä jos kaikki meneekin ihan toisin kuin ajattelin?

Ikään kuin elämästä voisi tehdä suunnitelman, jonka lopputuloksen tietää jo ennen kuin lähtee matkaan.

No.

Ei näköjään voi. 😂❤️

Moni elämäni tärkeimmistä asioista on tullut vastaan tavalla, jota en olisi osannut suunnitella.

Ja moni asia, jonka joskus kuvittelin kuuluvan tulevaisuuteeni, ei kuulunutkaan.

Ennen se olisi ehkä pelottanut minua enemmän.

Nykyään siinä on jotain aika kiehtovaa.

Minä en oikeasti tiedä, miltä elämäni näyttää vuoden päästä.

En tiedä, keitä ihmisiä siinä on.
Mitä teen.
Mistä innostun.
Mitä olen jättänyt taakseni.
Tai mikä sellainen asia on tullut elämääni, jonka olemassaolosta en vielä tänään edes tiedä.

Ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan minun ei tarvitsekaan tietää.

Haluan tehdä päätöksiä sen mukaan, mikä tuntuu tänään oikealta.

Haluan pitää silmäni auki uusille mahdollisuuksille.

Haluan uskaltaa muuttaa suuntaa, jos huomaan jonkin toisen tien tuntuvan enemmän omalta.

Ja ennen kaikkea haluan olla niin läsnä omassa elämässäni, etten vahingossa ohita sitä yrittäessäni koko ajan selvittää, mitä seuraavaksi tapahtuu.

En tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu.

M***a tiedän yhden asian:

Haluan olla siellä, kun se tapahtuu. ❤️

Elämä saa vielä yllättää minut.

Mielellään hyvällä. 😂❤️

Tuntuuko sinusta turvallisemmalta tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu – vai oletko oppinut jättämään elämälle vähän tilaa yllättää? 🤎

🤎 Katjan kanssa – Elämää sellaisena kuin se on.

03/10/2026

🤎 En halua entistä elämääni takaisin

En halua palata siihen, kuka olin ennen.

Vaikka välillä kaipaan joitakin hetkiä, ihmisiä tai sitä tunnetta, joka johonkin elämänvaiheeseen kuului.

En halua koko pakettia takaisin.

Koska minäkin olin silloin erilainen.

Olen elänyt sen jälkeen asioita, jotka ovat muuttaneet minua.
Jotkut lempeästi.
Jotkut vähän kovemmalla kädellä.

Olen joutunut luopumaan.
Pettymään.
Aloittamaan uudelleen.
Muuttamaan mieleni.
Ja välillä katsomaan itseäni aika tarkasti ja myöntämään, ettei kaikki se, mitä ennen hyväksyin elämääni, kuulu sinne enää.

M***a en halua myöskään pyyhkiä mitään pois.

Koska siellä kaiken keskellä on paljon sellaista, jonka haluan pitää.

Ihmisiä, joita olen rakastanut.
Hetkiä, jotka muuttivat minua.
Virheitä, joista opin.
Rohkeutta, jota en ehkä olisi muuten löytänyt.

Haluan ottaa entisestä elämästäni mukaani sen, mikä teki minusta minut — ja jättää loput taakseni.

Ehkä tarkoitus ei ollutkaan palata siihen, kuka olin ennen.

Ehkä tarkoitus oli tehdä kaikesta eletystä jotakin uutta.

Törmäsin tähän ajatukseen sanasta alkemisoida.

Alkemiassa jokin muutetaan toiseksi.

Ja ehkä elämässä se voi tarkoittaa juuri tätä:

ettei vaikeita asioita tarvitse kaunistella eikä väittää hyviksi.

M***a niiden ei tarvitse myöskään jäädä määrittelemään meitä.

Ne voi alkemisoida.

Surusta voi jäädä syvyyttä.
Pettymyksestä rajoja.
Eksymisestä parempi ymmärrys siitä, minne ei enää halua palata.
Ja kaikesta eletystä vähän enemmän omaa itseä.

Minusta siinä on jotain todella kaunista. 🤎

Minun ei tarvitse saada entistä elämääni takaisin.

Haluan nähdä, mitä syntyy tästä ihmisestä, joka olen kaiken sen jälkeen. ❤️‍🔥

Mitä sinä haluaisit ottaa entisestä elämästäsi mukaasi – ja minkä olet valmis jättämään sinne? 🤎

🤎 Katjan kanssa – Elämää sellaisena kuin se on.

01/10/2026

🤎 Miksi minä kirjoitan näitä?

Sitä on kysytty minulta viime aikoina.

Ja olen itsekin pysähtynyt miettimään vastausta.

En kirjoita siksi, että kuvittelisin tietäväni, miten muiden pitäisi elää.

Enkä siksi, että olisin itse jotenkin valmis.

En todellakaan ole. 😅

Kirjoitan asioista, joita olen itse elänyt, tuntenut ja joutunut opettelemaan.

Ihmissuhteista.

Irti päästämisestä.

Rajoista.

Riittämisestä.

Yksin olemisesta.

Uudelleen aloittamisesta.

Ja siitä, miten vaikeaa välillä on kuunnella itseään kaiken muun äänen keskellä.

Moni näistä ajatuksista on syntynyt vasta jälkikäteen.

Kun olen katsonut jotain elämässäni tapahtunutta ja ajatellut:

Ai tätäkö minä tästä opin.

Sitten olen kirjoittanut sen tänne.

En valmiina vastauksena.

Vaan omana oivalluksenani.

Ja ehkä kaikkein hienointa tässä on ollut se, mitä sen jälkeen on tapahtunut.

Joku toisella puolella näyttöä on kirjoittanut:

“Tuo olen minä.”

“Tarvitsin tämän tänään.”

Tai kertonut minulle oman tarinansa.

Silloin minun kokemukseni ei enää olekaan vain minun.

Siitä syntyy kohtaaminen.

Ja ehkä juuri siksi minä jatkan kirjoittamista. 🤎

Koska uskon, että meidän ei tarvitse olla samanlaisia ymmärtääksemme toisiamme.

Eikä meidän tarvitse olla valmiita voidaksemme puhua elämästä.

Minä kirjoitan keskeltä sitä.

Välillä viisaampana.

Välillä ihan yhtä pihalla kuin ennenkin. 😂❤️

M***a aina niin rehellisesti kuin osaan.

Ja siitä olen teille kiitollinen, että olette ottaneet nämä ajatukset vastaan.

Olette kommentoineet, kertoneet omista kokemuksistanne, olleet eri mieltäkin ja saaneet minut välillä katsomaan omia ajatuksiani uudesta suunnasta.

Ehkä Katjan kanssa ei lopulta tarkoita vain sitä, että te olette hetken minun ajatusteni kanssa.

Minä saan olla myös teidän ajatustenne kanssa. 🤎

Ja se on aika hienoa.

Mikä täällä jakamistani ajatuksista on jäänyt sinulle erityisesti mieleen? ❤️

🤎 Katjan kanssa – Elämää sellaisena kuin se on.

30/09/2026

🤎 Olen huomannut, ettei kaikki mikä tuntuu tutulta, kuulu enää elämääni

Joskus olen ajatellut, että tuttu tarkoittaa turvallista.

Tuttu ihminen.
Tuttu tapa toimia.
Tuttu tunne.

Vaikka se ei olisi tehnyt minulle hyvää.

Ehkä siksi joistakin asioista on ollut niin vaikea päästää irti.

Ei siksi, että ne olisivat olleet minulle oikeita.

Vaan koska tiesin, miltä niissä oleminen tuntui.

Uusi taas voi tuntua oudolta.

Rauha voi tuntua aluksi jopa tylsältä, jos on tottunut siihen, että jotain tapahtuu koko ajan.

Ihminen, jonka kanssa ei tarvitse arvailla, voi tuntua kummalliselta, jos on tottunut epävarmuuteen.

Ja elämä, jossa ei tarvitse jatkuvasti selvitä jostakin, voi tuntua vieraalta, jos selviytymisestä on tullut normaalia.

Tätä olen joutunut itse opettelemaan:

Tuttu ei aina tarkoita hyvää.
Ja vieras ei aina tarkoita väärää.

Joskus juuri se, mikä tuntuu aluksi erilaiselta, on merkki siitä, että olen tekemässä jotain toisin kuin ennen.

En enää kysy vain:

“Tuntuuko tämä tutulta?”

Yritän kysyä:

“Tuntuuko tässä hyvältä olla?”

Siinä on aika iso ero. 🤎

Ehkä kasvaminen on välillä juuri sitä, että lakkaa palaamasta tuttuun vain siksi, että osaa siellä jo reitin ulkoa.

Ja uskaltaa jäädä hetkeksi siihen uuteen, vaikka ei vielä tiedä, mihin se johtaa.

Oletko sinä joskus huomannut kaipaavasi takaisin johonkin vain siksi, että se oli tuttua – vaikka tiesit, ettei se tehnyt sinulle hyvää? ❤️

🤎 Katjan kanssa – Elämää sellaisena kuin se on.

29/09/2026

🤎 Olen opetellut olemaan puhumatta itselleni ihmisistä, jotka eivät ole enää elämässäni

Olen huomannut tekeväni joskus jotain aika inhimillistä.

Joku ihminen on lähtenyt elämästäni, m***a keskustelu hänen kanssaan jatkuu silti pääni sisällä.

Mietin, mitä olisin voinut sanoa.

Mitä hänen olisi pitänyt ymmärtää.

Miten olisin selittänyt asian paremmin.

Tai mitä sanoisin, jos hän joskus vielä kysyisi.

Olen käynyt samoja keskusteluja uudelleen ja uudelleen – yksin.

Ja samalla olen antanut ihmiselle, joka ei enää ole elämässäni, aika paljon tilaa elämästäni.

Tämän ymmärtäminen on muuttanut jotain.

Kaikkia keskusteluja ei tarvitse käydä loppuun edes omassa päässä.

Minun ei tarvitse enää keksiä täydellistä lausetta, jolla toinen vihdoin ymmärtäisi minua.

Ei tarvitse puolustaa valintojani ihmiselle, joka ei edes ole paikalla.

Eikä minun tarvitse todistaa jälkikäteen, että tunteeni olivat oikeutettuja.

Minä olin siinä.

Minä tiedän, miltä minusta tuntui.

Ja se saa riittää.

Nykyään kun huomaan aloittavani taas yhden niistä kuvitteellisista keskusteluista, yritän pysäyttää itseni.

En vihaisena.

Vaan vähän lempeämmin:

“Tätä keskustelua ei tarvitse enää käydä.”

Sitten palaan siihen elämään, joka on tässä.

Niihin ihmisiin, jotka ovat tässä.

Ja itseeni, joka on tässä. 🤎

Ehkä irti päästäminen ei aina ole sitä, että lakkaa välittämästä.

Joskus se on vain sitä, että lakkaa jatkamasta päässään keskustelua, joka päättyi jo kauan sitten.

Onko sinulla joku keskustelu, jota huomaat käyväsi mielessäsi yhä uudelleen, vaikka toinen ei ole enää siinä? ❤️

🤎 Katjan kanssa – Elämää sellaisena kuin se on.

Katja Hurme / Katjan kanssa

06/10/2026

05/10/2026

04/10/2026

04/10/2026

03/10/2026

01/10/2026

30/09/2026

29/09/2026

Osoite

Puhelin

Verkkosivusto

Ilmoitukset

Oikopolut

Jaa

Ilmoituksen poistopyyntö