25/01/2026
Miksi viihdyt Näsikartanossa?
Mikä taloyhtiössä on parasta?
”Hyvät naapurit. Piha. Sijainti.”
Nämä kolme asiaa nousivat arvostusasteikossa kärkeen, kun toteutimme muutamia vuosia sitten asukaskyselyn.
Nyt vastaavat nykyiset asukkaat.
"Jos vuonna 1954 rakennetun Näsikartanon historia kirjoitettaisiin meillä asuneiden ihmisten, heihin liittyvien muistojen ja tarinoiden kautta, syntyisi kiehtova, kutkuttava ja monia kiinnostava lukuelämys.
Kautta aikojen täällä on asunut värikästä väkeä, eri tavalla mielenkiintoisia ja mieleenpainuneita henkilöitä, eri alojen vaikuttajia ja osaajia, suuria persoonia. Erikoisiakin tyyppejä.
Taloyhtiön kuvitteellinen historiikki sisältäisi yltäkylläisesti herkullista aineistoa. Mustaa valkoiselle saisi Tampereen ja Onkiniemen historiasta monesta näkökulmasta, sillä entisten ja nykyisten näsikartanolaisten kautta syntyisi mainio tieto- ja kotiseututeos.
Oijoi, ja millaisen viihdekertomuksen meiltä saisi; komediaa ja tragediaa, jännitystä ja feelgoodia, kauneutta ja kauheutta, huumoria ja seinähulluutta, ystävyyttä ja yhdessä tekemistä, elämän iloa ja yhteistä jakamista.
Makeimmat muistot syntyvät ihmisistä, heidän sanoistaan ja teoistaan.
Suoralta kädeltä en osaa vastata, milloin ja millä tekniikalla talossa tehtiin julkisivuremontti, uusittiin ikkunoita tai toteutettiin massiivinen putkiremontti. Sen sijaan pystyn oitis kertomaan esimerkiksi sen, miten lämpimästi ja millaisin sanakääntein pitkälle yli yhdeksänkymppinen naapuri kertoili rakkaasta pojastaan. Perheemme omat lapset olivat pieniä, joten lapsiaihe oli luonteva. Naapurintädin poika oli tuolloin valtakunnallisesti merkittävässä ja näkyvässä tehtävässä pääkaupunkiseudulla - ja oli varmasti jo ylittänyt viidenkympin rajapyykin. Äidille lapsi on aina lapsi.
Muistan, miten toinen tätönen ankarasti ja kovaäänisesti kurmootti sekä itseäni että äitiäni, kun erehdyimme siivouspäivänä ripustamaan tuuletetut matot hetkeksi pihan pyykkinarulle.
Kiitollisena muistan, miten nuori lapsiperhe sai läheisestä "varamummolasta" apua melkein millaiseen hätätilanteeseen tahansa, mihin kellonaikaan tahansa. Tarkkaan ottaen sieltä sai kaikkea mahdollista apua kaikkiin muihinkin tilanteisiin kuin akuuttiin hätään.
Muistan, miten naapurustossamme yleisesti suhtauduttiin lapsiin, edelleen osaisin papukaijamaisesti toistaa, kuka sanoi mitä - kymmeniä vuosia sitten. Se muuten kertookin ihmisistä paljon, suhtautuminen lapsiin.
Muistan, keiden naapurien jääkaappiin ja kylmiöön saimme viedä ruokia ja raaka-aineita tilapäissäilytykseen perhejuhlia valmistellessamme.
Muistan, millaisia mielenkiintoisia ja hauskoja keskusteluja sain pihassa käydä m***a kertaa viikossa, erään tunnetun ja persoonallisen yritysjohtajan kanssa.
Elävästi edelleen näen ja kuulen takavuosien saamelaisen talonmiehemme hahmon ja puheet.
Pystyn myös näkemään kauan, kauan sitten edesmenneen herrasmiehen, joka ajeli arvokkaalla Roverilla. Autossa oli punaiset nahkapenkit.
Entäs sitten ne pihajuhlamme, joissa yhtenä ohjelmanumerona oli hulavanteen pyöritys. Yleisö oli haltioissaan, kun talon harmaahapsiset leidit innostuivat lasten jälkeen hulaamaan. Tietenkin muistan erinomaisesti, ketkä kaikki silloin heittäytyivät…
Paljon muutakin - ja muitakin - muistan, vuosikymmenien takaa.
Ihmiset! Se on siis vastaukseni kysymykseen, mikä Näsikartanossa on parasta.
Kannattaa muuten muistaa, että me teemme tulevaisuuden muistoja JUURI NYT!"
Nimimerkki
Bestselleriä odotellessa
