27/08/2026
KUKA OLEN JA MITEN PÄÄDYIN ISÄNNÖITSIJÄKSI?
Varoitus: tavallista pidempi julkaisu. Jos haluat tietää, miten kolmannen polven stadilainen päätyi isännöitsijäksi Tampereelle, jatka lukemista.
HIETANIEMESTÄ TAMPEREELLE
Jos joku olisi kaksikymmentäseitsemän vuotta sitten sanonut minulle, että päätyisin jonain päivänä isännöitsijäksi Tampereelle, olisin todennäköisesti pitänyt ajatusta melko epätodennäköisenä. Kolmannen polven stadilaisena olin pitkään sitä mieltä, että tästä kaupungista lähdetään korkeintaan Hietaniemen kautta.
Tuohon aikaan minua kiinnostivat aivan toisenlaiset kysymykset. Harjoittelin kitaransoittoa ja pohdin, voiko samaan kappaleeseen mahduttaa enemmän nuotteja kuin kukaan ehtii kuunnella. Samalla mietin, miten Picasso pystyi ilmaisemaan niin paljon niin vähillä elementeillä.
Alun perin muutto Tampereelle oli ennen kaikkea perheeseen liittyvä päätös, m***a vuosien mittaan kaupungista on tullut koti. Ehkä suurin ero Helsinkiin on ollut elämänrytmissä. Täällä ei tunnu olevan aivan samanlaista kiirettä, ja ihmiset ovat mielestäni aidompia sekä helpommin lähestyttäviä.
Asun tällä hetkellä puistojen ympäröimällä alueella kävelymatkan päässä keskustasta. Seudun rakennuskanta on pitkälti 1950-luvulta, joka on minulle ehkä kiinnostavin aikakausi suomalaisessa kaupunkisuunnittelussa. Tuon ajan kaupunginosissa on jotain sellaista mittakaavaa, vehreyttä ja inhimillisyyttä, jota arvostan yhä enemmän vanhetessani.
Poikani suorittaa parhaillaan varusmiespalvelustaan ja aloittaa sen jälkeen yliopisto-opinnot.
Tyttäreni puolestaan on peruskoulun viimeisellä luokalla ja pohtii, millaiseen suuntaan haluaisi rakentaa omaa tulevaisuuttaan.
Heitä seuratessani huomaan palaavani ajatuksissani omaan nuoruuteeni. Samalla tavalla minäkin pohdin aikanaan, mitä haluaisin tehdä, mikä minua oikeastaan kiinnostaa ja millainen elämä minua odottaa. En silloin tiennyt vastauksia, eikä tiedä vielä tyttärenikään. Eikä ehkä tarvitsekaan.
Oma polkuni kulki aikanaan Kaartin Jääkärirykmentin sotilaspoliisikomppanian kautta. Varusmiespalveluksen aikana pääsin osallistumaan moniin kunniatehtäviin, ja mieleeni on jäänyt muun muassa tilaisuus, jossa tervehdin vastavalittua tasavallan presidentti Tarja Halosta. Vaikka en tuolloinkaan tiennyt, mitä tulevaisuudelta halusin, armeija opetti vastuunkantoa, yhteistyötä ja sitä, että joskus on vain otettava seuraava askel, vaikka koko reitti ei vielä olisikaan näkyvissä.
Vuosien varrella olen oppinut, ettei elämä ole täysin suunniteltavissa. Voimme asettaa tavoitteita ja tehdä valintoja, m***a lopulta elämä kuljettaa meitä usein suuntiin, joita emme olisi osanneet ennakoida. Jälkikäteen katsottuna kaikkein tärkeintä ei ole ollut tarkka suunnitelma, vaan uteliaisuus, halu oppia uutta ja rohkeus tarttua mahdollisuuksiin niiden tullessa vastaan.
ENSIMMÄINEN ASUNTO
Palattuani armeijasta työskentelin ravintola-alalla kokkina. Eräänä aamuna ennen ravintolan avaamista keskustelimme työporukan kanssa tulevaisuudesta. Esimies kyseli vuorollaan jokaiselta, mitä kukin odotti seuraavilta vuosilta. Kun vuoro tuli minulle, vastasin melko yksinkertaisesti:
"Aion ostaa oman asunnon."
Kun minulta kysyttiin, miten aion sen toteuttaa, kerroin tavoitteekseni säästää käsirahan asuntoon, joka sen ajan mittapuulla oli nuorelle työntekijälle kunnianhimoinen tavoite.
Ajoin taksia iltaisin ja viikonloppuisin kokin työn ohessa, säästin järjestelmällisesti ja opettelin ymmärtämään taloutta sekä sijoittamista. Muutaman vuoden kuluttua tavoite ei ainoastaan täyttynyt, vaan olin onnistunut kerryttämään enemmän säästöjä kuin olin alun perin tavoitellut.
Ensimmäisen asunnon hankkiminen herätti samalla kiinnostuksen kiinteistöjä kohtaan. Rakennusmestarina työskennellyt isäni opetti minulle, miten rakennuksia ja taloyhtiöitä kannattaa tarkastella pintaa syvemmältä. Siinä missä minä katselin asuntoa tulevana kotina, hän katseli sitä rakenteina, korjaushistoriana ja tulevina kunnossapitotarpeina. Vähitellen opin katsomaan niitä samalla tavalla.
Näistä keskusteluista alkoi kiinnostus rakennusten kuntoon, korjaamiseen ja taloyhtiöiden pitkäjänteiseen kehittämiseen, joka on kulkenut mukanani siitä lähtien.
Jälkikäteen ajateltuna kyse ei ollut vain ensimmäisen asunnon hankinnasta. Opin silloin jotain, mikä on seurannut mukana koko työurani ajan: suuret tavoitteet saavutetaan pitkäjänteisellä työllä, suunnitelmallisuudella ja sillä, että pysyy valitsemallaan polulla myös silloin, kun tuloksia ei vielä näy.
OXFORD MUUTTI ENEMMÄN KUIN OSOITTEENI
Vaikka tähtäsin nuorena kansainväliseen uraan ravintola-alalla, huomasin melko nopeasti, ettei ravintola-ala tarjonnut minulle sellaista tulevaisuutta, jonka parissa haluaisin viettää koko työelämäni. Ala antoi kuitenkin arvokkaita oppeja asiakaspalvelusta, yhteistyöstä ja paineensietokyvystä, joista on ollut hyötyä myöhemmilläkin urapoluilla.
Yrittäjyys alkoi kiinnostaa minua yhä enemmän. Minua ei niinkään vetänyt puoleensa tietty toimiala, vaan mahdollisuus vaikuttaa oman työni suuntaan ja rakentaa jotain itse. Taksiala tarjosi siihen mahdollisuuden. Vuosien mittaan yrittäjyydestä tuli keskeinen osa työuraani ja identiteettiäni.
Yrittäjäurani aikana asuimme perheenä kaksi vuotta Oxfordissa Isossa-Britanniassa. Muutimme sinne silloisen puolisoni kansainvälisen tutkimustyön vuoksi. Samalla toteutui yksi omista pitkäaikaisista haaveistani: mahdollisuus asua ulkomailla pidemmän aikaa.
Johdin tuona aikana yritystäni Suomessa osittain etänä ja matkustin säännöllisesti kotimaahan työasioiden vuoksi. Samalla osallistuin aiempaa enemmän perheemme arjen organisointiin ja yhteisen lapsemme hoitoon.
Oxfordin kansainvälinen ja akateeminen ympäristö tarjosi mielenkiintoisia näkökulmia kaupunkikehitykseen, rakentamiseen, historiaan ja yhteiskuntaan. Vuosisatoja vanhojen rakennusten, yliopistokulttuurin ja vahvojen perinteiden keskellä oli helppo ymmärtää, kuinka tärkeää pitkäjänteinen ylläpito, korjaaminen ja rakennetun ympäristön vaaliminen ovat.
Huomasin ensimmäistä kertaa tarkastelevani myös omaa elämääni hieman ulkopuolelta. Kun yrityksen päivittäinen toiminta jatkui Suomessa ja elämä rakentui uudessa ympäristössä, oli aikaa pohtia, mitä haluaisin tehdä seuraavien vuosikymmenten aikana. Yrityksen johtaminen etäältä pakotti katsomaan toimintaa uudesta näkökulmasta. Päivittäisen tekemisen sijaan huomioni alkoi kiinnittyä yhä enemmän talouteen, tunnuslukuihin, raportointiin ja pitkän aikavälin suunnitteluun.
Opin priorisoimaan, suunnittelemaan ja luottamaan siihen, että hyvin rakennettu organisaatio sekä toimivat toimintamallit kantavat myös silloin, kun yrittäjä ei ole jatkuvasti paikalla. Monet tuolloin opituista asioista ovat myöhemmin osoittautuneet arvokkaiksi myös nykyisessä työssäni.
Jälkikäteen ajateltuna Oxford ei muuttanut vain osoitettani kahdeksi vuodeksi, vaan myös tapaani ajatella yrittäjyydestä, johtamisesta ja omasta tulevaisuudestani.
MIKSI MINUSTA TULI ISÄNNÖITSIJÄ
Kiinnostus kiinteistöihin ei jäänyt ensimmäiseen asuntoon. Vuosien varrella asuntosijoittaminen, remontointiprojektit ja taloyhtiöiden hallituksissa toimiminen syvensivät ymmärrystäni siitä, miten rakennusten kunto, arvo ja asumisviihtyvyys syntyvät pitkäjänteisellä työllä. Erityisesti peruskorjaushankkeet, kunnossapidon suunnittelu ja kiinteistöjen kehittäminen opettivat tarkastelemaan asioita sekä taloudellisesta että teknisestä näkökulmasta.
Yksi syy siihen, miksi päädyin juuri isännöintialalle, oli alan tarjoama mahdollisuus jatkuvaan oppimiseen. Minua on aina motivoinut uusien asioiden ymmärtäminen ja oman osaamisen kehittäminen. Isännöinti on harvinainen yhdistelmä taloutta, juridiikkaa, tekniikkaa, asiakaspalvelua ja projektinhallintaa, eikä tässä työssä tule koskaan täysin valmiiksi.
Olen isännöitsijän työn ohessa panostanut määrätietoisesti myös ammatilliseen kouluttautumiseen. Olen suorittanut Isännöinnin ammattitutkinnon (IAT), opiskellut Turun ammattikorkeakoulun Taloyhtiöiden kestävät energiaratkaisut -opintokokonaisuuden sekä suorittanut TAKKin Talotarkastaja-koulutuksen. Tällä hetkellä syvennän teknistä osaamistani Kiinkon PerusTEK-koulutuksessa (Teknisen isännöitsijän peruskoulutus ja tutkinto).
Rakennusten tekninen kunto, energiatehokkuus, talotekniikka ja korjausrakentaminen ovat aiheita, joihin haluan syventää osaamistani jatkuvasti. Mitä syvemmin alaan perehtyy, sitä paremmin ymmärtää, kuinka paljon opittavaa vielä on. Juuri se tekee työstä niin mielenkiintoista.
Muutto Tampereelle oli ollut perhesyistä mielessä jo pidemmän aikaa. Samaan aikaan pitkän yrittäjäuran jälkeen olin tullut vaiheeseen, jossa jouduin pohtimaan yritykseni tulevaisuutta ja omaa suuntaani seuraaville vuosikymmenille.
Toimialani toimintaympäristö oli muuttunut merkittävästi vuosien varrella, ja olin jo pidempään sopeuttanut yritykseni toimintaa uusiin olosuhteisiin. Toimintaa mukautettiin vaiheittain muuttunutta kysyntää vastaavaksi henkilöstöä ja kalustoa vähentämällä. Samalla minulla oli mahdollisuus pysähtyä pohtimaan, missä voisin hyödyntää kaikkea vuosien aikana kertynyttä kokemustani uudella tavalla.
Kun mahdollisuus ryhtyä Taloaseman franchising-yrittäjäksi avautui vuonna 2024, moni asia osui kohdalleen yhtä aikaa. Näin siinä tilaisuuden yhdistää yrittäjätaustani, kiinnostukseni kiinteistöihin sekä haluni rakentaa seuraavan vaiheen työuralleni.
Alanvaihto isännöintiin ei ollut sattuma, vaan luonnollinen jatkumo kaikelle sille, mitä olin vuosien aikana oppinut. Isännöinnissä yhdistyvät asiakaspalvelu, talous, projektien hallinta, kiinteistöt sekä yhteistyö erilaisten ihmisten kanssa. Juuri nämä ovat asioita, joista olen aina pitänyt.
Minulle hyvä isännöinti tarkoittaa ennen kaikkea vastuunkantoa. Isännöitsijän tehtävä on huolehtia asiakkaidensa omaisuudesta parhaalla mahdollisella tavalla, auttaa taloyhtiöitä tekemään pitkäjänteisiä päätöksiä sekä olla helposti tavoitettavissa silloin, kun apua tarvitaan. Hyvä isännöinti tuo taloyhtiön arkeen suunnitelmallisuutta, ennustettavuutta ja mielenrauhaa.
Haluan, että asiakkaani kokevat saavansa helposti lähestyttävän, rehellisen ja ennakoivasti toimivan kumppanin. Sellaisen, joka ei pelkästään reagoi ongelmiin, vaan auttaa taloyhtiötä varautumaan niihin ajoissa.
Uskon siihen, että työn pitää olla enemmän kuin työ. Sen tulee olla merkityksellistä, kiinnostavaa ja sellaista, jossa voi kehittyä jatkuvasti. Juuri siksi viihdyn isännöintialalla.
Nuorena pohdin musiikkia ja taidetta. Nykyään pohdin taloyhtiöiden korjaushankkeita, energiaratkaisuja ja pitkäjänteistä kiinteistönpitoa. Pintapuolisesti ne vaikuttavat hyvin erilaisilta asioilta.
Todellisuudessa niissä on kuitenkin paljon samaa. Sekä taiteessa että isännöinnissä on kyse kyvystä nähdä kokonaisuus, ymmärtää yksityiskohtien merkitys ja rakentaa jotain, joka kestää aikaa.
Musiikki, taide ja eri maiden keittiöihin tutustuminen ovat edelleen tärkeä osa elämääni. Uteliaisuus on pysynyt samana, vaikka sen kohteet ovat vuosien varrella vaihtuneet.
Jälkikäteen katsottuna tie isännöitsijäksi ei ollut suunnitelma, jonka olisin nuorena laatinut. Se oli seurausta monista valinnoista, onnistumisista, virheistä ja mahdollisuuksista, joihin tartuin matkan varrella.
Ehkä juuri siksi viihdyn tässä työssä niin hyvin.
Terveisin,
Petri Helldan
Isännöitsijä
TSI Tampereen Seudun Isännöinti Oy / Taloasema Tampere
